|
Tervehdys kaikille.
Pari viikko takaperin
aloitin tällä palstalla keskustelun ihanteelllisesta
sarjakuvakaupasta. Puheenvuoroja oli useita ja pääsääntöisesti
ne olivat asiaa. Sarjakuvakaupan pitäjänä ajattelin
kommentoida useimmin toistuneita puheenaiheita. Niin kuin sanottu,
täydellisessä kaupassa olisi hieno käydä
ja sitä olisi yhtä lailla hieno pitää. Todellisuus
on valitettavasti usein toisenlainen ja hankalasti toteutettavissa
etenkin pienessä maassa kuten Suomi. Ohessa aiheesta pidempi
vuodatus, vapaa tajunnanvirta.
Aika moni toivoi edullisempia
hintoja, mikä lienee ymmärrettävää.
Kaikkihan ottaisi mielellään parasta ilmaiseksi tai
ainakin puoli-ilmaiseksi. Jotkut olivat vahvasti sitä mieltä
että erityisesti nyt kun dollarin kurssi on pohjissa, hintoja
pitäisi laskea. Harva kuitenkaan muistaa että kun dollari
otti katot useampi vuosi sitten hinnat eivät meillä
nousseet samantien vaan vasta reilulla viiveellä. Eli import
tavaroiden hinnoittelu on toki sidottu dollariin, mutta mistään
varsinaisesta päiväkaupasta ei ole kyse. Dollari on
nyt ollut vuoden verran alhaalla ja ilman sitä olisi ollut
hinnankorotuspaineita, koska 911 aiheuttii lentoliikenteelle
huomattavia korotuksia.. Nyt siihen ei ole tarvetta. On muistettava,
että tavaraa on varastossa ostettuna monella eri hinnalla
ja kauppiaana yritän tasata hinnanvaihteluita. Hinnoittelu
muuttuu siis aina jossain määrin viiveellä perustuen
pysyviin kustannustason muutoksiin.
Ei käy kieltäminen
että nettikaupat ja esim. Akateemiset saattavat tuntua halvoilta
verratuna erikoisliikkeisiin. Akateeminen ostaa isoja eriä,
mutta harvoja nimikkeitä. Valikoima lienee jossain 200 importin
hujakoilla. Nettikaupoissa valikoima on laaja ja hinnat edukkaampia,
mutta saatavuus on toinen tarina. Koko nettikaupan ideahan on
pitää varastot jonkun muun onglemana ja välillä
sen todella huomaa toimitusajoissa. Eikä nettikaupat ihan
loputtoman huokeita ole kun toimituskulut jyvitetään
tuotteiden hintojen päälle. Tullin kulut jäävät
myös usein yksityishenkilöltä pois. Se mikä
erikoisliikkeissä kuten GF maksaa on varaston pito. Kun
valikoima käsittää lähes 20 000 nimikettä
oheistuotteet tms. sarjakuva-aiheinen materiaali mukaanlukien,
voitte arvata että siinä seisoo iso määrä
rahaa. Periaatteena kun on ollut että keskeisiä nimikkeitä
on oltava aina hyllyssä jos painokset ei ole loppu ja pienemmistäkin
nimikkeistä mahdollisimman edustava otos.
Akateeminen on varmasti
hyvä vaihtoehto satunnaiselle sarjakuvanostajalle tai jollekin
joka lukee vaan mainsream sarjakuvaa. Nettikaupoissa vain mainstreamistä
on tarjolla jonkinlaista näytettä, kansikuvaa, tms.
Tuotteiden löytäminen isojen kaikille-kaikkea nettikaupojen
sivuiltakin on vahän niin ja näin. Eli pohjimmiltaan
nettikauppa on lähinnä niille jotka tasan tarkkaan
tietää mitä ovat hakemassa. Harrastajille tarkoitetettuihin
albumeihin, marginaalituotteisiin tms. on aika heikosti infoa
tutustumista varten. Ainakin itse haluan tutustua tuotteisiin
konkreettisesti ennen niitten ostamista: selata albumeita, tarkastella
patsasta useammasta kulmasta jne.
Hintojen tipauttaminen
nykyisellä konseptilla on aika haastava homma. Liike on
keskeisellä ja kalliilla sijainnilla eikä esimerkiksi
Vallillassa, jotta se palvelee sekä harrastajia että
kuluttajia. Ostamalla Repe solmioneulaa tms. tavalliset kuluttajat
mahdollistavat myös harrastajille suunnatun laajan erikoisvalikoiman
ylläpitoa. Ei-harrastajille liikkeen sijainti, ulkonäkö,
esillepano jne. on aika lailla avainkysymys. Ilman tätä
asiakasryhmää valikoiman pitäisi olla suppeampi,
liikkeen pienempi ja sijaita jossain muualla. Eli kyse on kompromissista
jolla on mahdollistettu Suomen suurin sarjakuvavalikoima alan
harrastajille.
Kaupallisuus on valitettavasti
myös jonkinasteinen vaatimus tällaiselle toiminnalle.
Mistään ultrakaupallisesta käsi-ostajan-taskussa
toiminnasta ei ole kyse, mutta ihan puhdasta sarjakuvasivistystoiminnastakaan
ei tule mitään. Sen pitäisi olla jotain muita
reittejä tuettua toimintaa, mitä ainakaan toistaiseksi
valtio tai kulttuuriseurat eivät ole lähteneet tukemaan.
Pohjimmiltaan kaikki suomalaiset sarjakuva-alan liikkeet ovat
lähtöisin asian harrastajien halusta tarjota muille
samanhenkisille alan palveluja ja tuotteita eikä mitään
rahoista vierotus toimintaa. Kaupallisuus siis on ja pysyy, mutta
ei se nyt varsinaisesti silmille lyö. Herkkyyttä kaaupallisuudelle
on toki monenlaista, mutta silti.
Näin laajalla valikoimalla
friikkisyvällisen tietämyksen -- jota jokunen toivoi
-- tarjoaminen joka tuotteesta on käytännössä
mahdotonta. Tarjolla on sen sijaan yli 20 vuoden yrittäjäkokemus
sarjakuva- ja popkulttuurin parista. Todellinen asianharrastaminen
on sitten oma hommansa ja on useinmiten keskittynyt juuri jonkun
tietyn jutun löytäneiden ihmisten piiriin. Mielelläänhän
tännekin ottaisi töihin friikkisyvällisiä
asiantuntijoita jotka hanskaavat myymälätyöskentelyn,
mutta sellaisia on toistaiseksi ollut aika hintsusti tarjolla.
Etenkin kun alan palkkataso ei juuri päätä huimaa.
Mitä taas tulee
myymälän hyllyjärjestykseen ja tavaroiden sijaintiin,
niin se on muodostunut vuosien varrella siksi mitä se on.
Ensimmäinen kerta liikkeessä on uudelle kävijälle
melkoinen shokki; tavaraa, värejä, ja kaikkea vaan
on niin julmetusti. Loppujen lopuksi hulluudessa on kuitenkin
logiikkansa. Kirjallinen materiaali ulko-ovelta katsottuna vasemmalla
ja oheistuotteet oikealla. Kirjallinen materiaali järjestettynä
kustantajien mukaan nimikejärjestyksessä. Keskellä
pöydän takana mies, joka saattaa näyttää
äreältä mutta ei oikeasti ole vihainen. Uskokaa
tai älkää tietää yleensä mistä
kaikki löytyy ja milloin joku on tulossa jos sitä ei
löydy. Vitsit sikseen mutta kysyvä ei tässä
kaupassa eksy.
Jostain syystä on
osalle porukkaa ilmeisesti tullut fiilis siitä että
GFllä olisi jotain tuotteisiin tutustumista vastaan. Jokainen
joka sanoo moi tullessa, tutustuu tuotteisiin kunnioittavasti,
ostaa joskus jotain ja sanoo terve lähtiessä kuuluu
vielä meidän ykkösasiakkaisiin. Problemos on siinä
että täällä tapahtuu valitettavan paljon
varkausyrityksiä; eipä oikeastaan koskaan alan harrastajien
toimesta, mutta erottaminen tuntemattomien kävijöiden
kesken on hankalaa. Toisekseen tuotteiden lukeminen kirjastotyyliin
tai huolimaton käsittely yleensä vahingoittaa tuotetta
ja alan harrastajalle ei kelpaa kuin priima. Eli alan harrastajat
ja muut tutustujat on ihan oikeasti tervetulleita, vaikka pidemmäksikin
aikaa, mutta kunnioitus tuotteita kohtaan lienee ihan paikallaan,
eikö totta.
Liikkeen parinkymmenen
vuoden mittaisen historian aikana olemme nähneet runsaasti
noita jonkun mainitsemia "nurkassa luuhavia vastuksia"
(ei meidän mielipiteemme siis), joista monista on ajan mittaan
kasvanut kanta-asiakkaita, jotka käyvät nykyään
yrityksessämme myös lastensa kanssa. On toki totta
että meillä on niin sanotut "talon säännöt"
monista eri asioista koskien ruokia, juomia liikkeessä tms.
Lähinnä siis juuri tuon respektiä tuotteita kohtaan
seikan takia. Ei mitään sen monimutkaisempaa, eikä
ihan oikeasti mikään kohtuuton vaatimus. Monien näitten
"ex-luuhajien" kanssa on vuosien kuluessa syntynyt
hyvinkin tuttavallinen suhde ja saman toivomme jatkuvan myös
tulevaisuudessa. Itse asiassa on ollut hauska seurata kuinka
nuorista kasvaa aikuisia ja elämä kulkee eteenpäin.
Moniko muistaa että
GF aloitti sarjakuva-antikvariaattina 1985. Tämä toiminta
jätettiin liiketoiminnan ulkopuolelle, koska sisäänostettavaa
tavaraa ei ollut riittävästi kunnon valikoiman ylläpitämiseen.
Tässä maassa lähes jokainen liike on tehnyt valinnan
joko-tai suuntaan ulkomaisen, uuden ja käytetyn sarjakuvan
osalta. Käytetyn myyminen on ihan yhtä lailla oma erikoistumisen
alueensa kun importin tuominen ja niitä on aika hankalaa
sovittaa yhteen. Uuden ja käytetyn hinnanero pitäisi
olla huomattava, minkä takia käytetystä ei voisi
maksaa sen tarjoajalle juuri mitään. Uusien tavaroiden
hinnat liikkeessä ovat ne mitä niistä itse maksaisin,
joten ei tuntuisi reilulta tarjota niistä käytettyinä
pähkinöitä vähän ajan kuluttua.
Omakustannetta on liikkeessä
kokeiltu aikoinaan, mutta kiinnostus niitä kohtaan oli viime
kädessä aika laimeaa. Osittain voi johtua siitä
että import liikkeestä ei edes osata kysyä suomalaista
omakustannetta. Toisekseen omakustanne on tosi hard-hard-hardcore
harrastajien juttu; siihen on loppujen lopuksi aika rajallinen
kiinnostus. Ikävä sanoa mutta tuntuu että palvelemme
keskimäärin harrastajia paremmin ottamalla samaan hyllytilaan
jonkun ulkomaisen pienemmän julkaisijan artikkelin.
Galleriahan meillä
oli aikanaan, jossa oli useammisssa näyttelyissä esillä
eri tuotantoa. Valitettasti kiinnostus oli vähän niin
kuin omakustanteidenkin kanssa eli aika heikkoa. Ideatasolla
se kuullosti hyvältä, mutta käytännössä
tilojen pitäminen satunnaisen kävijän takia ei
ollut taloudellisesti mielekästä. Signeeraustilauksia
on ollut ja pidetään jatkossakin mahdollisuuksien mukaan.
Ongelma on siinä että kustantajat varsin pitkälle
valitsevat missä piirtäjät käyvät signeeraamaassa.
Isot kirjakaupat volyymillaan vetävät yllättäen
varsin usein pisimmän korren. Markkinavoimat jyllää.
Kahvilan pitämistä
myymälän ohessa on itse asiassa selvitetty pariinkin
otteeseen. Vähemmän yllättäen hienoisena
esteenä on laki ja järjestys. Ongelmina mm. invavessa,
kylmäsäilytystilat, varauloskäynti, jne. jne.
Toisinsanoen jotta liikkeen yhteydessä voisi tarjota viihtyisän
tilan heittäytyä sarjakuvamaailman ilmapiiriin, kustannukset
kaiken maailman lakien ja säädosten takia ovat kohtuuttomat.
Sääli sinänsä koska itse olisin mielelläni
nähnyt liikkeen yhteydessä pienen kahvilan jossa voisi
tutustua kuukauden kirjoihin, piirtäjäspesiaaleihin
tms. Ei vaan taida olla niin yksinkertaista tässä maassa.
GF webbikaupasta tullut
palaute oli sinänsä ihan asiallista koskien minimitilausta
ja ennakkomaksuja. Toivottavasti kaikki ymmärtävät
että webbisysteemi on pohjimmiltaan palvelu alan harrastajille
rajoitetulla budjetilla eikä mikään bisnes sinänsä.
Suomessa ei kannata pyörittää erikoistuotteille
mitään omaa juttua ja kilpailla Amazonien sun muiden
kanssa. Tarkoituksena on ollut mahdollistaa muillekin kuin pääkaupunkiseutulaisille
tuotteiden saatavuus. Näillä näkymin kehitys webbipuolella
on sidottu a) sitä kautta myytävien tuotteiden määrään
ja b) hintoihin mitä webbikehittäjät, suoraveloituspankit
tms. pyytää palveluistaan c) siihen uppoavaan aikaan.
Tähän mennessä on katsottu että harrastajalle
on tärkeämpää kanskuvien, näytteiden,
tekijätietojen, tms. infon saatavuus kuin ostoskorit, maksujärjestelmät
sun muut.
Oli hauska nähdä
että rakentavia mielipiteitä löytyi paljon. Kaikkiin
kommentteihin ei ole mahdollista antaa palautetta, mutta kehityskelpoisia
ideoita kyllä löytyi. Suomi on toki valitettavan pieni
maa ja monet suuren maailman jutuista on hankalasti siirrettävissä
tänne. Mitään ei ole kuitenkaan tyrmätty
lopullisesti ja monia antamienne ideoiden toteutusta kuten kuukauden
kirjat, ennakkomaksuoikeus, minimitilausmäärä
jne. haudutellaan parhaillaan. Näkemykset ihanteellisesta
sarjakuvakaupasta toki vaihtelivat siinä määrin
että yhdessä liikkeessä ne eivät varmasti
koskaan toteudu. Se nyt ei varmaan sinänsä yllättänyt
ketään, mutta onpahan siinä GF:llä ja muilla
alan liikkeillä sarkaa hienosäätää liikettään
sille omalle porukallaan piirun verran täydellisemmäksi.
Kiitos vielä kerran
hyvästä keskustelusta.
Jari Laitinen / The Good
Fellows Ky
|