Rosa, Keno Don Hugo 29.6.1951
(Don
Rosa) kertoo:
(Perustuu vuonna
1995 tehdyn haastattelun vapaaseen ja lyhennettyyn käännökseen.)
|
Nimeni
on Keno Don Hugo Rosa. Synnyin vuonna 1951 Louisvillessä,
Kentucyn osavaltiossa Yhdysvalloissa. Isäni Hugo Rosa syntyi
Italiassa Maniago nimisessä kaupungissa lähellä
Venetsiaa Pohjois-Italiassa. Isoisäni, jonka mukaan sain
etunimeni, lähti Amerikkaan 1905 ja perusti siellä
siellä Keno Rosa Companyn. Hänen oikea nimensä
oli Gioachino Rosa. Sitä kukaan ei osannut lausua, joten
häntä kutsuttiin Chinoksi, mikä taas äännettynä
on Keno. Hän palasi kotikyläänsä vuonna 1915
ja haki perheensä Yhdysvaltoihin juuri ennen I maailmansodan
alkua. Näin oma isäni siis muutti Amerikkaan. Hänen
kotikasvatuksensa oli perinteisen italialainen. Äitini Chilistina
Titianon sukujuuret ovat ainakin skotlantilaista, irlantilaista
ja saksalaista perua. Hänen vanhempansa olivat asuneet jo
pitkään Amerikassa. |
All-American boy
|
| Minä sain amerikkalaisen kotikasvatuksen,
koska isäni oli amerikkalaistunut vuosien myötä.
Siksi en koskaan oppinut italiaa. Sille olisi kyllä ollut
käyttöä, eli minä olen siis tyypillinen "all-American
boy". |
Ensimmäiset sarjakuvat..
|
Perheeseemmme kuuluu myös minua 11
vuotta vanhempi siskoni Diana. Luulen, että nimi tulee näyttelijätär
Diana Burbanilta, joka oli erittäin suosittu 1940-luvulla.
Siskoni luki paljon sarjakuvia. Hän piti erityisesti Dell-kustantamon
lehdistä, varsinkin Disneyn lehdet sekä Looney Tunes
ja Little Lulu olivat hänen suosikkejaan. Diana hankki sarjakuvat
- minä en ostanut mitään, vaan luin kaikki, jotka
hän toi kotiin.
Kiitos siskoni sain lukea Barksin tarinoista jo 1949 ja siitä
eteenpäin. Kotonamme oli aina sarjakuvia, sillä Diana
ei heittänyt niitä koskaan pois. Tämä on
kenties myös osasyynä siihen miksi olen saanut pussirotan
luonteen eli keräilen kaikenlaista. Mikäli siskoani
ei olisi ollut olisin saattanut päätyä supersankari-faniksi
kuten niin monet muutkin. Hänen ansiokseen voidaan laskea
se, että minusta tuli sekä Barks että Ankka-fani. |
Varhaisia muistikuvia..
|
Olen aina piirtänyt sarjakuvia - varhaisimmat
muistikuvani liittyvät sarjakuvien tekemiseen. En kuitenkaan
muista koskaan nauttineeni ainoastaan piirtämisestä.
Tarina oli aina paljon tärkeämpi.
Olin myös melkoinen elokuva-fani - en tosin koskaan katsonut
piirrettyjä. Pidin erityisesti Frank Capran elokuvista.
Muistan täydellisesti sen huoneen jossa nelivuotiaana katselin
televisiota. Komediaelokuvat kuten Abbott & Costello sekä
Laurel & Hardy olivat myös suuria suosikkejani. |
Tikku-ukot ja tarinat..
|
Sarjakuvissani tarina oli siis aina tärkeämpi
ja hahmoni olivat kömpelöitä ja huonosti piirrettyjä.
Niiden tarkoitus oli ainoastaan viedä tarinaa eteenpäin.
Ulkoasultaan ne muistuttivat tikku-ukkoja aina high scoolin kahdeksannelle
tai yhdeksännelle luokalle saakka. Sarjojeni taustat muuttuivat
yksityiskohtaisemmiksi, tarinat vakavammiksi, mutta tikku-ukot
pysyivät, sillä tarinat olivat tärkeämpiä.
Tikku-ukot olivat kuitenkin aina ihmishahmoja.
Olin tarinankertoja, täytin sarjakuvillani jopa toista sataa
isäni tuomaa mainoskansiota, joissa joka toinen sivu oli
valkoinen.
Vapaa-aikoinani viihdytin itseäni lukemalla sarjakuvia ja
tekemällä omia tarinoita. Ehkä ajatuksissani toivoin
jonkun lukevan niitä, vaikka pääasiassa tein ne
itseäni varten. |
Poikakouluja..
|
| Koulunkäynnin aloitin yksityiskoulussa,
joka käsitti luokat 1-8. Se oli nimeltään Saint
Thomas Accquines Prepaparaty School. Seuraavaksi oli vuorossa
katolinen poikakoulu jolla on hienolta kuulostava nimi Saint
Xavier High School Louisville. Viimeisenä oli vuorossa tekninen
korkeakoulu pojille. Joitakin collegen taidehistorian luentoja
lukuun ottamatta kaikki käymäni koulut olivat poikakouluja. |
Lance Pertwillaby ja koirani Lancelot..
|
Collegessa piirsin päivittäistä
sarjakuvaa. Se oli aikaa jolloin kun Doonesbury alkoi ilmestyä
Yhdysvalloissa 70-luvun alussa. Toimituksessa haluttiin Doonesburyn
kaltainen poliittinen satiiri. Tein yhden lukukauden työtä
käskettyä. Seuraavalla lukukaudella laitoin samat hahmot
seikkailuun nimeltä Inquest Of The Lost Treasury Of Incas,
joka muistutti tyyliltään Carl Barksin Roope Ankan
tarinoita. Tämän episodin jälkeen päätoimittaja
oli sitä mieltä, että palveluksiani ei enää
tarvittu. Lehti ei tarvinnut lasten juttuja vaan poliittisen
sarjakuvan.
Sarjoilleni olin antanut nimen Lance Pertwillaby. Sarjan päähahmo
oli nimeltään Lancelot - mielestäni täydellinen
nimi sankarille. En muista mistä keksin nimen. Tosin minulla
oli pienenä koira nimeltä Lancelot. Tein sarjaa päivittäisenä
strippinä ja sankari oli yliopiston apulaisprofessori, joka
etsi aarteita ja oli mukana myös muissa historiallisissa
seikkailuissa. Käytin samoja hahmoja myös collegen
jälkeen. |
Perheyritys..
|
Collegen jälkeen oli vuorossa työ
perheyrityksessä. Aloitin työni pohjalta - ihmisten
parissa joita tulisin myöhemmin johtamaan - kirjaimellisesti
polvillani. Työni oli lattian laatoittaminen mosaiikkilaatoilla.
Tein tätä joitakin vuosia mikä oli vähän
outoa,sillä minulla on insinöörin koulutus. Minun
oli kyllä tarkoitus edetä läpi kaikkien vaiheiden
aina johtajaksi saakka.
Työskennellessäni huomasin, että minulla oli edelleenkin
tarve ylläpitää kuvallisen kerronnan taitoa jota
olin harjoitellut lapsesta asti. |
Vapaa-aika..Rocket's Blast..Kuningas
Arthur..
|
Työskennellessäni perheyrityksessä
tein vapaa-aikoinani harrastepohjalla töitä lehdelle,
joka julkaisi collegessa luomaani sarjakuvaa uudelleen. Se oli
sarjakuvakeräilijöille suunnattu fanzine Rocket´s
Blast Comic Collector, jonka levikki oli noin 2000 kappaletta
parhaina päivinään. Fanzine tavoitti lähes
kaikki vakavasti otettavat sarjakuvakeräilijät. Kirjoitin
siihen kysymys/vastaus palstalle sarjakuvan historiaan liittyvistä
kysymyksistä. Jo siihen aikaan minulla oli huomattava kokoelma
sarjakuvia neljäkymmentä luvun lopulta alkaen. Pystyin
käyttämään kokoelmaani tietolähteenä
kysymyksien vastauksiin.
Tein lehdelle myös uuden sarjakuvan käyttäen pohjana
jälleen collegen aikaisia hahmojani. Yksi tarina oli matka
maapallon keskipisteeseen. Toinen kertoi natsiaarteesta, joka
oli kadonnut sukellusveneessä Pohjoisnavan alapuolelle.
Viimeinen oli aiheeltaan Kuningas Arthurin aikamatkailutarina.
Se julkaistiin noin vuonna 1979. |
Sanomalehtisarja Captain Kentucky..
|
Tämän jälkeen samana vuonna
aloitin sanomalehtisarjan paikallisessa sanomalehdessä Louisvillessä
Kentuckyssä. Lauantaisin ilmestyvään lehteen tuli
puolensivun supersankarityyppinen sarjakuva nimeltä Captain
Kentucky. Captain sen vuoksi että Amerikassa kaiken täytyy
olla Captain Sitä tai Captain Tätä. En pitänyt
supersankareista joten tein sarjasta koomisen. minulla kun on
huono mielikuvitus tein tarinan joka pohjautui jälleen kerran
aikaisemmin luomiini hahmoihin Lance Pertwillaby sarjassa.
Lance Pertwillabyn Lancelot olin minä - se oli ehkä
suurin syy miksi käytin sarjaa mielelläni. Hahmo oli
ulkoisesti kuten minä, mutta sillä oli enemmän
hiuksia kuin minulla on tällä hetkellä. Tein sarjaa
kolme vuotta, sen jälkeen lopetin kaiken kertaheitolla ja
pakkasin piirustusvälineeni laatikkoon. Syynä oli se,
että halusin piirtää hauskoja seikkailutarinoita
ja ihmishahmoja. Suutaus oli kuitenkin kohti nykypäivän
väkivaltaista supersankarisarjakuvaa. Sarjakuvien piirtäminen
oli sitä paitsi ollut vain huonosti palkattu harrastus muiden
töiden ohella. Rahaa olisin saanut helpommalla keräämällä
purkkeja moottoriteiden varrelta. Vuoden 1982 tienoilla laitoin
siis piirustusvälineet pois enkä ajatellut jatkaa enää
koskaan. Minulla ei ollut aikaa harrastuksille, sillä perheyritys
vei kaiken vapaa-ajan. |
Son Of The Sun..
|
| 1987 sain mahdollisuuden tehdä Gladstone-yhtiölle
Roope Ankka-tarinan Son Of The Sun. Sen pohjana käytin 15
vuotta aikaisemmin luomaani tarinaa Lance Pertwillaby: Inquest
Of The Lost Treasury Of Incas. Alun perin en voinut tehdä
sitä Ankka- hahmoilla, koska kaikki oikeudet hahmoihin kuuluivat
Disney-yhtiölle. Son Of The Sun tarinan myötä
pääsin vihdoinkin tekemään sitä mitä
olin aina halunnut. |
Arkeologiaa..suosikkitarinani..
|
Kiinnostukseni ankkatarinoihin on helppo
selittää - ne olivat ehdottomia suosikkejani lapsuudessani
ja nuoruudessani, koko ajan aina tähän päivään
asti. Barksin ankoissa on persoonallisuutta ja tarinat näyttävät
todellisilta, hahmot, taustat ja historia näyttävät
aidoilta. Jopa pienet lapset aistivat tämän. Myös
huumori on Barksin tarinoissa erilaista - se voi olla jopa kyynistä.
Olin myös erittäin innostunut historiasta ja arkeologiasta.
Tiedän useita ihmisiä, jotka innostuivat opiskelemaan
arkeologiaa Barksin tarinoiden innoittamana. Hänen tarinankerronnassaan
oli jotakin joka kiinnosti minua ja monia muita jatkuvasti, vaikka
sain lisää ikää ja oli "aika kasvaa
irti sarjakuvista".
Joskus vuonna 1962/63 myin kaikki omat ja myös siskoni sarjakuvat
pois, lukuunottamatta kahta,joista en kyennyt eroamaan. Toinen
niistä oli ensimmäinen Uncle Scrooge tarina, vaikka
en sitä silloin tiennytkään. Kannessa on nimi
Four Color #386 ja lehden viimeinen sivu on niin hyvin muistoissani,
että kertoessani siitä tunnen joka kerta kihelmöintiä
niskassani. Se on ehdoton suosikkini Carl Barksin koko tuotannosta.
Toinen jäljelle jäänyt oli Golden Helmet - Kultainen
kypärä. Kymmenvuotiaalle koko tarina on niin loistava,
että siihen on helppo uskoa. Eniten nautin tarinoista jotka
ovat historiallisia ja joissa voisi olla mukana todellisia ihmisiä. |
Rutiinipäivä..
|
| Työpäiväni on hyvin tavallinen
- työskentelen siis säännöllisen aikataulun
mukaisesti - nousen ylös 6.30, nautin aamiaista, luen lehden
ja saatan vaimoni töihin. Oma työpäiväni
alkaa noin 09.00 pidän lyhyen tauon 11.30, syön, luen
päivän postin ja jatkan töitäni noin 17.00
asti. En koskaan työskentele sen jälkeen, enkä
myöskään viikonloppuisin. |
Taustatyö..
|
| Taustatyöhön käytän
koko ajan enemmän aikaa. Pitkän tarinan (25s.) taustoihin
saattaa mennä parikin viikkoa. Historia on mielenkiintoisempaa,
kuin täysin keksityt tarinat. Ajanpuutteen vuoksi koulussa
opetetaan liikaa nimiä ja päivämääriä
ajanpuutteen vuoksi. Kun historiaan syventyy niin tarinoiden
kirjoittaminen on aika turhaa. Tarvitsee vain sijoittaa Roope
ja Aku valmiisiin tapahtumiin ja muokata niitä hiukan. Historiasta
löytyy kaikki - vakoilijat, petokset, seikkailut, aarteet
jne. Pyrin saamaan taustat täydellisiksi, hankkimaan perustiedot
ja käyttämään aikaa yksityiskohtiin. Esimerkiksi
tarinassa Alexandrian Kirjasto löytyy sargofagi, jossa on
hieroglyfejä - siinä lukee Kleopatra. Se on alkuperäistä
tekstiä, eikä mitään hömppää
piirtäjän päästä. |
Lopusta alkuun..alusta loppuun..sitten
yhdistetään..
|
|
Työskentelytapani
on hyvin itsenäinen. Teen kaiken itse - ideasta viimeistelyyn.
Ideoita otan toki mielelläni vastaan sekä faneilta
että ihmisiltä jotka haluavat antaa minulle palautetta.
Toimituksesta saan periaatteessa hahmot tarinaan ja sivumäärän
- satunnaisesti myös aiheen.
Tarinan tekeminen riippuu
siitä onko kyseessä 10 sivun tarina vai 25 sivun tarina.
Lyhyempi on tavallaan helpompi, koska tapahtumat sijoittuvat
useimmiten Akun kotiin tms. En enää piirrä niitä
oikeastaan lainkaan. Pitkän tarinan aloitan lopusta alkuun
koska tiedän aina miten tarina päättyy. Teen tarinaa
ruutu kerrallaan alkua kohti noin kymmenen sivua. Sen jälkeen
piirrän alusta ruutu kerrallaan kohti loppua. Yhdistän
alun ja lopun tarinan keskivaiheilla muutaman sivun aikana. Käytännössä
saan puoli sivua valmiiksi päivässä.
Minulla on mukana runsaasti pieniä jippoja tarinoissani
- luulen että olen saanut idean Will Elderin MADille piirtämistä
sarjoista, niissä hän täytti kuvat yksityiskohdilla.
Mielestäni vaikein osa on edelleenkin piirtäminen -
tarinan kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa.
Kirjoittaminen on kuin palapelin tekemistä. Piirtäminen
on enemmänkin työtä ja kaikkein hankalin osa on
taustat. Haluan kuitenkin tehdä itse kaiken. Tärkein
työvälineeni on muistikirja, johon voi kirjoittaa ajatuksia
sitä mukaa kun keksii niitä.
|
Kourallinen työvälineitä..
|
| Piirtäessäni käytän
työvälineitä, jotka mahtuvat yhteen käteen.
Minulla on suurinpiirtein kourallinen erilaisia kyniä, tussit
ja kumi. Collegen ajoilta minulla on vielä teknisiä
sapluunoita, joita minun ei pitäisi käyttää
lainkaan ankkoja piirtäessä. Kuten olen maininnut en
ole mikään koulutettu sarjakuvapiirtäjä.
Minulla on myös valopöytä - ostin sen joitakin
vuosia sitten. Se on hyödyllinen kun haluan tehdä tarkkaa
jälkeä pienissä yksityiskohdissa. Aikaisemmin
saatoin tehdä vastaavan työn ikkunaruudulla vasten
auringon valoa. |
Mieluisin hahmo piirtää..
|
|
Roope Ankka on kaikista
mukavin hahmo piirtää, en voi edes ajatella parempaa.
Aku Ankka tulee seuraavaksi, koska hän on epäonninen
hahmo johon jokainen voi helposti samaistua. Roopen kanssa niin
ei voi käydä, sillä hän on liian rikas, menestynyt
ja nähnyt liian monta seikkailua. Tarinan kerronnan kannalta
roope on mielenkiintoinen, sillä hän voi taistella
tarinassa Karhukoplan konnia vastaan tai Millan kanssa ensimmäisestä
kolikostaan - sellaisista tarinoista olemme nauttineet jo vuosikymmeniä.
On olemassa myös muita mahdollisuuksia - ajalta kun Roope
oli nuori, Yukonissa, erityyppisenä köyhänä
miehenä tai kun hän oli karjapaimenena Montanassa 1880-luvulla.
Ne eivät ole kuvitteellisia tarinoita, vaikka ovatkin. Akua
ei ole mahdollista laittaa seikkailemaan 1880 luvun tarinaan
- se ei olisi uskottavaa, vaan tarinatyyppi olisi lähinnä
"mitä jos?!". Roope Ankassa on paljon mahdollisuuksia
sekä ulottuvuuksia ja kuitenkin hän on vain yksi hahmo.
Uskon, että Roope Ankan suuri suosio johtuu osaltaan siitä,
että hän elää kuvitteellisessa maailmassa,
jonka me tunnemme kuitenkin niin hyvin.
Roope Ankan hahmosta vaikea kirjoittaa, koska hänestä
on luotu jo niin monta erilaista kuvaa ihmisille, kuten ilkeä,
kiero, ahne jne. Roope ei kuitenkaan kerää rahaa ostaakseen
kulutushyödykkeitä. Kaikkihan tiedämme ettei hän
tuhlaa rahaa juuri mihinkään. Roope rakastaa seikkailuja
sekä rahan ansaitsemista. Raha edustaa hänelle lienee
enemmänkin muistoja, sillä hänhän pystyy
kertomaan kaikkien rahojensa alkuperän.
Piirtäessäni
Ankkatarinoita en ole tietääkseni luonut varsinaisesti
lisää hahmoja, paitsi yhden tarinaan nimeltä His
Majesty McDuck. Minä en oikeastaan halua luoda lisää
hahmoja Roope Ankan maailmaan, lukuun ottamatta joitakin taustahahmoja
- Barks loi lähes täydellisen universumin.
|
Carl Barks
|
| Carl Barks on sarjakuvataiteilijoista ehdoton
suosikkini. Hän ei ehkä piirrä yhtä hyvin
kuin Alex Raymond, Burne Hogarth tai Hal Foster. Hän ei
myöskään luonut tarinoista yhtä syvällisiä
tai piirrä kuten Will Eisner. Hänen dialoginsa eivät
kenties ole yhtä näppäriä kuin Walt Kellyn
Pogossa. Hänen tarinansa ovat kuitenkin rehellisesti hauskoja
ja ne toimivat itsenäisesti. Tiedän mistä minä
pidän ja Barksin luomat Roope tarinat ovat parasta sarjakuvaa. |
Ankkalinna, Calisota, Yhdysvallat
|
| Ankkalinnan sijainti on aina askarruttanut
lukijoita. Mielestäni se on Yhdysvalloissa. Lukiessani lehteä
lapsena näin tarinoissa palmupuita ja sen kaltaisia yksityiskohtia,
joten sen täytyi olla länsirannikolla. Sarjassani The
Life And Times Of Scrooge McDuck monet jaksot alkavat kartalla
tapahtumapaikoista. Kymmenennen osan kartassa oli rahasäiliön
sijainti merkitty Calisotaan. Carl Barks mainitsi paikan yhdessä
tarinassaan viisikymmentä luvulla. Jos haluaisi käydä
läpi erilaisia karttoja ja verrata niitä rannikoihin
ja ääriviivoihin sen voi löytää. Toimenpide
saattaa viedä kuitenkin runsaasti aikaa. Paikka löytyy
Kalifornian pohjoisen kolmanneksen rannikkolinjalta juuri Eurekan
(kaupungin muuten perusti aikoinaan kullankaivaja) kaupunkia
sijaitsevan lahden vastakkaiselta puolelta. Tämä on
tosin ainoastaan minun mielipiteeni sen sijainnista. |
Hajamietteitä..
|
Sudenpentujen käsikirja: Kirja joka pitää sisällään
kaiken tiedon mitä oli kerätty Alexandrian kirjastoon.
Sitä on sen jälkeen päivitetty jatkuvasti. Käsikirjaa
ei voi myöskään lukea selaamalla ja katsoa mitä
siellä on, vaan täytyy todellakin etsiä jotakin
määrättyä tietoa. Sen jälkeen lvoi tutkia
erilaisia alaviitteitä ja kaivattu asia selviää.
Kirjassa on mielenkiintoista myös se, että sieltä
tulee ulos taitettuja arkkeja, joissa on 50 taitosta, huolimatta
siitä, että fysiikan lakien mukaan paperin voi taittaa
ainoastaan 12 kertaa. Kirjaa on täysin mahdotonta selittää
puhumattakaan siitä onko se edes tarpeellista.
Karhukopla: Konnien lukumäärä on aina kiinnostanut
minua, minä piirsin muun muassa Cashflow tarinaan kymmenkunta
koplan konnaa ja puolessa välissä tarkistin, montaako
konnaa Carl käytti tarinoissaan. Huomasin, että hän
ei käyttänyt kovinkaan montaa, harvoin enempää
kuin seitsemän, niinpä pyyhin tarinastani liiat pois.
Yhdessä tarinassa mainitaan kyllä, että Roope
oli joutunut tekemään piirakoita 36 Karhukoplan konnalle.
Onnenraha: Se on mielestäni väärä
ilmaisu, sillä Roope ei ole tehnyt mitään pelkästään
onnella kuten Hannu Hanhi, vaan paremminkin kovalla työllä,
tietotaidolla ja yrittämisellä. Pitäisi oikeastaan
sanoa Ensimmäinen raha. Se edustaa Roopelle inspiraatiota
ja kuten kaikki tietävät se on hänelle hyvin tärkeä.
Veljenpojat: Ovat sarjojen ainoita todellisia aikuisia.
Satunnaisesti pojista voi tehdä tarinan jossa he pinnaavat
koulusta. Pääasiassa pojilla on sarjakuvassa aina aivot,
kun taas Aku ja Roope toimivat usein heille ominaisilla tavoillaan.
Pelle Peloton ja Pikku Apulainen: Pellen luokse mennään
silloin kuin tarvitaan jotakin mitä ei oikeastaan voi olla
tai tehdä. Häneltä kaikki syntyy yleensä
puolessa tunnissa. Pelle on kiinnostunut keksimään
asioita vain nähdäkseen pystyykö hän siihen.
Pikku Apulainen on myös hyvin tärkeässä roolissa
tehdessään taustalla koko ajan omia keksintöjään.
Iines Ankka: En ole käyttänyt häntä
pidemmissä tarinoissani. Luulen tekeväni tulevaisuudessa
tarinan Akusta ja Iineksestä samassa seikkailussa. Iines
voisi olla sankari ja pelastaa Akun pulasta. |
Ollako vai eikö olla ?
|
| Jos minun pitäisi valita mikä
hahmoista haluaisin olla itse se olisikin vaikea tehtävä.
Ei en halua olla Roope enkä Aku vaan joku veljenpojista,
jotka edustavat tarinoissa kuitenkin aikuisuutta. En nimeä
ketään erityisesti, mutta joku veljenpojista kuitenkin. |
Ankkojen tulevaisuus..
|
Disney sarjakuvien tulevaisuuden näen
hyvänä Euroopassa, koska täällä ne ovat
jo kulttuuria. Suomessakin Aku Ankka kulkee jo isältä
pojalle. Amerikassa asiat ovat toisin. Disneyn sarjakuvia lukevat
samat ihmiset jotka rakastuivat niihin jo 50-luvulla. Nuoremmat
sukupolvet ovat enemmänkin kiinnostuneita supersankareista.
Minä pyrin tekemään tarinoita, jotka muistuttaisivat
sarjakuvista joita minä luin nuoruudessani. Olisi kauheaa
jos Englanninkielistä Ankkaa ei enää ilmestyisi,
kuten oli asianlaita 12 vuotta sitten. (sittemmin ankkojen julkaisu on taas lopetettu.
Toim. huom.) |
Louisville vai Fisherville
|
Vaimoni Ann, minä ja kolme basset-koiraa
asumme itse asiassa lähempänä Fishervilleä
kuin Louisvilleä, mutta hyvin harvat ihmiset ovat koskaan
kuulleetkaan paikasta Mount Washingtonin alueella.
Olen eräänlainen "cityslicker", sillä
ostin aikoinaan vanhan farmin ja asumme siellä tekemättä
kuitenkaan mitään maatalouteen liittyvää.
Taloni on tyypiltään hirsitalo, joka on mäen laella
noin kahdentoista hehtaarin maa-alueen keskellä. Vuorilla
on paljon metsää ja lähin naapuri on näkymättömissä
seuraavan mäen takana. |
Kulkuneuvot..For Sale..Top Price
|
| Autoni on vuoden 1948 Dodge Custom Six.
Ostin auton farmarilta joka oli ajanut sillä kaupunkiin
kerran viikossa. Se oli loistavassa kunnossa lukuun ottamatta
kuljettajan istuinta. Sen lisäksi minulla on toinenkin auto,
vuoden 1938 Lafayette. Minun pitäisi myydä se, mutta
maksoin siitä aikanaan liikaa. Kunnostukseen meni myös
paljon rahaa, enkä halua myydä mitään tappiolla.
Käytän sitä harvemmin. Rekisterinumeroni on muuten
COMICS jonka sain jo vuonna 1977. Olen siis tavallaan keräilijä,
koska jos minulla on kaksi autoa, toinen odottaa käyttämättömänä. |
Sarjakuvalehdet, keräily
ja ruohonleikkuu
|
| Sarjakuvalehtien keräilyssä olen
pitänyt lähtökohtana mielummin täyttä
sarjaa enkä niinkään hyvää kuntoa. Säilytän
omiani kellarissa ilmastoidussa tilassa. Minulla on sarjakuvia
yli tuhat keräilylaatikollista, pääosin 40-luvulta
vuoteen 1985. Lopetin silloin lähes kokonaan sarjakuvalehtien
keräilyn ja lukemisen, koska en pitänyt niiden tyylistä.
Minulla ei ollut myöskään aikaa etsiä hyviä
tekijöitä tai sarjoja. Luen sarjakuvia enää
harvoin, ainoastaan kun haluan virkistää muistiani
jostakin sarjakuviin liittyvästä. Silloin etsin kaivatun
tiedon menemällä varastoon, aukaisen keräilylehtilaatikon
ja luen lehden. Minä todella nautin niistä hetkistä.
Nykyään kokoelmani karttuu hyvin rauhalliseen tahtiin.
Historia, musiikki, ruohonleikkuu ja muut sellaiset asiat ovat
nykyään mielestäni kiinnostavampia. |
Lopuksi..
|
| Tulevalle sarjakuvapiirtäjälle
minulla on vain vähän sanottavaa, sillä en oikeastaan
halua arvostella kenenkään töitä, enhän
pidä edes omista töistäni. Minulla ei ole mitään
koulutusta sarjakuvien piirtämiseen. Näin ollen on
vaikea neuvoa tekniikkaa. Pyrin vain tekemään selväksi,
että jos haluat tehdä tätä työtä
sinun on todella rakastettava sitä. |
Toimituksen huomautus
|
Kuten jo alussa mainitsimme tämä
on esittely perustuu vanhaan haastatteluun vuodelta 1995. Emme
ole yrittäneet päivittää tietoja tämän
hetken tasalle. Mikäli kävijöitä riittää
teemme tulevaisuudessa mahdollisesti omat faktasivut tekijöille,
joita olemme esitelleet.
Don Rosan yhteystiedot ja sähköpostiosoitteet voi jokainen
halukas löytää internetistä - hänen
oma pyyntönsä on, että emme julkistaisi niitä. |